ovi omaan kotiin

Millaisista ovista haluaisimme kulkea tulevassa kodissa? Ulko-ovet ovat Kannustalon puolelta tilattu ja hyväksi todettu. Tumman harmaa umpiovi etupihalle. Tummanharmaat, Ikkunalliset ovet kodinhoitohuoneeseen ja terassille. Sointuvat hyvin talon tulevaan väriin ja ovat juuri toivotun huomaamattomia. Mutta entä sisäovet? Kannustalon puolelta meille on paketissa mukana valkoiset Line-sarjan Matti-ovet. Näyttäisivät olevan se kaikista tyypillisin Kannustalon ovi, koska aika monesta blogista olen niitä bongaillut (kiitokset kuvista!). Valkoisen sävy kuitenkin arveluttaa. En halua päättää vielä tässä vaiheessa minkä värisiksi seinämme maalaamme, puhumattakaan minkä värisiksi ehkä haluan ne uudelleen maalata viiden vuoden päästä. Sävytetyn valkoiset ovet erottuvat todella hyvin puhtaan valkoisista seinistä ja toisaalta harmaiden ikkunoiden pariksi olisi ihanaa saada tummanharmaat sisäovetkin. Tuohon voisi sitten mielensä mukaan sävyttää seinät miten tahtoo. Mutta Kannustalolta harmaita ovia ei käsittääkseni saa, eli pitäisi alkaa etsimään tarjouksia. Huoh. Jaksaakohan sitä?

Sisäovet Kannustalon Lato

Kuvat pinterestistä

Mainokset

Latoa etsimässä

Latoa etsimässä

Yksinkertainen design istuu meille kuin nappi päähän. Inhoan melkein kaikkia koriste-esineitä ja pidän siitä, että asioilla on suorat viivat. Käytännön syistä meidän latoon tulee kuitenkin vähän enemmän ikkunoita ja sisätilat olisi tarkoitus sisustaa avaran modernisti, mutta kuitenkin luonnonläheisen kodikkaasti. Katsotaan miten onnistumme.

muuttopuuhissa

Muutto Suomeen lähestyy kovaa vauhtia. Jotta saisimme omaisuutemme mahdollisimman huokeasti takaisin Suomeen, pitää meidän myydä jonkin verran huonekaluja ja muita tavaroita. Yksi isoimmista investoinneista tänne muutettuamme oli minun moottorikelkkani. Kolmessa vuodessa kelkan mittariin kertyi 10.000 ajokilometriä. On sillä siis ehditty ajaa Huippuvuoria ympäri. Kelkan kanssa kehittyi vuosien varrella voimakas viha-rakkaussuhde. Yli 300 kiloista ja hyvin korkealla painopisteellä varustettua kelkkaa ei ollut liian helppoa käsitellä Huippuvuoreten jyrkillä rinteillä. Useamman kuin kerran pyörin kelkan kanssa rinnettä alas. Jukka urhoollisesti jaksoi korjata kelkan vauriot ja ihme kyllä mitään vakavampaa tuhoa en koskaan saanut aikaiseksi. Haikealla mielellä silti luovun kelkasta, yksi vaihe elämästä jää sen myötä taakse. Mutta uusi projekti on onneksi edessä päin!

takkapulmia

Mihin tarkoitukseen takaa haluaa käyttää? Koristeena? Sisustuksellisena elementtinä? Huoneen jakajana? Lämmöntuottajana? Energianlähteenä? Ruoan laitossa? Takasta on moneksi, mutta osa toiminnoista karsii väistämättä toisia ominaisuuksia pois.

Yksi asia on meillä kuitenkin muita ominaisuuksia edellä, nimittäin turvallisuus. Olin jo mielessäni maalaillut mustaa kevythormia takalle, mutta kun useammasta lähteestä kuulin juuri näiden kevythormien aiheuttaneet meidän alueella useamman tulipalon, josta yhden jäljiltä maassa oli vain perustukset, niin tuo haave lensi ikkunasta ulos. Meille tulee siis muurattu hormi.

Mutta onneksi muita valintoja voi vielä pähkäillä ja suunnitella. Energian lähteeksi meidän takka ei tule taipumaan, eli vesitakka tiputettiin listalta pois. Samaten leivinuuni – tai jos se nyt takassa sattuisi olemaan, niin mikäs siinä, mutta yhdeksi valintakriteeriksi se ei yllä.

Alkuperäiseen pohjapiirustukseen takka oli piirretty olohuoneen ja ruokapöydän tilan jakajaksi. Pitkään tuota mietimme, mutta kahdesta syystä päätimme luopua ajatuksesta. Yksi: kunnollisia (lue, nättejä ja kohtuuhintaisia) takkoja keskelle huonetta asennetavaksi on todella vähän. Kaksi: Halusin että koko olohuone pysyy avarana, ja että sohvalta voi seurata keittiön tapahtumina (lue, minä voin katsella kun Jukka tekee ruokaa).

Nyt takka tulee siis seinän viereen, korkeiden ikkunoiden väliin. Takka saisi olla iso, jotta se lämmittäisi kunnolla, mutta toisaalta sen ei tarvitsisi maksaa maltaita. Mustat luukut ovat aivan ehdoton vaatimus, jotta ne sointuvat meidän mustiin ikkunoihin (ehkä; kuten viime postauksesta kävi selville, voi tämäkin asia olla nyt vaakalaudalla). Kaakelit, muodossa tai toisessa eivät innosta. Valkoinen rappaus voisi olla ihan kiva, mutta kun takka hiemankin savuttaa, niin on luukun yläosa heti musta. Toinen potentiaalinen värivaihtoehto olisi vaaleahko hiekka tai harmaa. Tikkurilan tuntomaali takan päällysteenä ja samalla takaseinän rappauksena olisi ihana vaihtoehto! Vihdoin kaiken pohdinnan ja pähkäilyn (lue, nettiselaamisen) jälkeen löysin pari mallia, jotka miellyttävät silmää. Niistä parhaaksi nousi Linnatulen Iso-Johannes takka. Tykkään todella tuosta kulmaluukusta. Pitäisi vain saada päätettyä aukeaako takka olohuoneen vai ruokasalin ja keittiö puolelle. Mitä mieltä sinä olet?

iso-johannes-kannustalo[1]

Kuvan on Linnatulen sivuilta

etäsuunnittelun haasteita: millaiset ikkunat?

Kun suunnittelee koko taloprojektin etänä, niin eteen tulee väistämättä muutamia haasteita. Yksi tuli vastaan tänään. Tai oikeammin asia on ollut pöydällä jo pidempään, mutta vasta nyt sain tartuttua puhelimeen ja aloitettua selvitystyön. Kyse on siis ikkunoista. Ikkuna on ikkuna, ajattelin minä, kun talopaketin sopimusta allekirjoitettiin. Voiko niissä paljoa eroa olla? Onnellisesti elin kevään mielessäni kuva aidon ja alkuperäisen Ladon ikkunoista. Siis niistä ihanan listattomista, tumman harmaista, siroista ja pelkistetyistä ikkunoista. Samat ikkunat olivat tulossa meidänkin taloon. Tai sitten ei. Pitkällisen nettitutkimuksen tuloksena huomasin että Ladon ikkunoissa on suuria eroja. Ei kuin puhelin käteen ja selvittämään millaiset ikkunat meille on tulossa.

Haastavaksi asian tekee, kun en ole yhtään Latoa elävältä nähnyt.. Puhelinkeskustelukin Kannustalon kanssa meni aika pitkälti visioinniksi. Kokeilin mieltää mielessäni karmien ja listojen rajapintaa ja käsittää miten eri vaihtoehdot koostuvat. Enkä ole vieläkään ihan varma, tiedänkö vieläkään millaiset ikkunat meille tulee – siis ulkonäöllisesti. Lopputuloksena oli kuitenkin, että mikäli haluamme listattomat ikkunat, tulee se olemaan todella vaikeaa. Rahtisyistä ikkunoiden asennusta on muutettu alkuperäisen Ladon ajoilta. Eikä tässä kaikki. Ikkunalistoja on tarjolla vain valkoisia. Nyt siis pohdintaan että ostammeko itse käsittelemättömät listat, jotka sitten maalataan oikean harmaan sävyisiksi, vaihdammeko ikkunoiden karmien värin valkoiseksi vai koettelemmeko meidän tulevan timpurin hermoja pyrkimällä listattomaan vaihtoehtoon. Yksi kolmesta olisi valittava. Te jo Latoja rakentaneet tai edes sellaisessa vierailleet, kertokaapa kokemuksianne!

Ikkuna haasteita, kannustalon Lato

Kuvat Kannustalolta sekä Talosanomista

 

ihana kylpyhuone

Eteisen vessaan olen miettinyt musta-valkoisempaa teemaa, kuten aikaisemmassa postauksessa maalailin. Kylpyhuoneeseen sen sijaan voisi tulla pehmeämmät sävyt: lämmin puu, luonnon kivi, ja valkoista.

Kylpyhuoneen sisustus

Kuvat Pinterestistä

väliaikaiskoti tiedossa

Ihanaa. Saimme vahvistettua tulevan väliaikaiskodin Suomesta ainakin helmikuun loppuun asti. Ei siis tarvitse elää kodittomana puronmutkassa tai tunturin juurella. Nyt kun on paikka mihin muuttaa ja ajankohtakin suunnilleen selvillä, niin alkaa muuttokuume hiljalleen nousta. Hieman on vielä viilausta miten pääsemme Huippuvuorilta kaikkien tavaroiden kanssa Lappiin. Tänne päin muuttaminen oli järkyttävän haastavaa ja kalliimmat muuttotarjoukset hipoivat 10.000 euroa. Olisimme päässeet helpommalla ja halvemmalla Australiaan kuin Huippuvuorille. Koska paluumuutto pitää maksaa omasta pussista, niin kokeilemme löytää edullista budjettiratkaisua. Meloen kaikkia tavaroita ei saa tuotua, eli jotain muuta pitää keksiä. Mutta tästä lisää myöhemmin.

elossaolotodistus

Yksi lisähaaste etäprojektiin: elossaolotodistus. Näköjään kun asuu ulkomailla ja on ostanut tontin suomesta, pitää ensin todistaa olevansa elossa, ennen kuin lainhuudatustodistus tulee voimaan. Ja tämän saimme tietää viikkoa ennen häitä, juuri kun olimme tulossa Suomeen. Katsotaan riittäisikö vihkiminen todisteeksi siitä, että olemme oikeasti elossa, kun itse tonttikaupat eivät näköjään riittäneet vakuuttamaan virkamiehiä.