raksavaloa

Kaikki tuntuu sujuvan paljon paremmin, kun aurinko vihdoin pilkistää kuusten välistä. Pitkän pimeän kauden jälkeen (joka ei kolmen Huippuvuorten vuoden jälkeen ole oikeasti pimeää lainkaan) oli viime viikolla monta aurinkoista päivää. Epävalmiit ovenpielet ja tyhjänä ammottava keittiö näyttävät niin paljon paremmalta hennossa talviauringossa. Tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että tästä tulee vielä valmita. Ihan kohta.

kannustalon latokannustalon lato

Mainokset

raksaviikko 25

Saunan paneelit ovat paikallaan, samoin kylpyhuoneen kattopaneelit, saunan ovi saranoillaan, kylpyhuoneen viimeisetkin kaakelit kohdillaan ja kodinhoitohuone sekä eteisen vessa laatoitettu. Tällä viikolla saimme suurimman osan led paneeleista asennettua kattoon ja kytkimet seinään. Arvatkaa vain ärsyttikö, kun selvisi, että olin tilannut väärän määrän erimuotoisia valaisimia. Huoh. Ei auta muu kuin tilata lisää. Jukka on saanut makuuhuoneiden ja olohuoneen lattiat tasoitettua ja kohta pääsemme betonipinnoitteet kimppuun. Tuo olisi viimeinen hieman haastavampi työvaihe, jonka lopputuloksesta ei ole varmuutta. Ensi viikolla tuleekin Puustellin kalustetoimitus. Sen jälkeen työlistalla on enää kalusteiden, sisäovien ja lauteiden asennus. Ehkä me sittenkin päästään muuttamaan Helmikuun aikana!

Puronmutka, kannustalon Lato

puronmutka, kannutalon lato

 

rento olohuone

Haluaisin luoda meille rennon olohuoneen. Tilan, jossa eri arkipäivän toiminnot yhdistyvät rouheapintaisiin materiaaleihin. Tilan, joka heijastaa lapin luonnon värejä, materiaaleja ja hiljaisuutta. Rakastan ilmavuutta ja väljyyttä, yksinkertaisuutta ja pelkistettyjä muotoja. Mielestäni huonekaluja ei tarvitse työntää seinien viereen, vaan ne voivat olla vapaasti keskellä lattiaa, hieman sekalaisesti. En halua olohuoneesta liian siistiä ja valkoista, kiiltäväpintaista ja hiottua. Jonkinlainen lattiatyyny voisi tuoda ripauksen sitä haluttua rentoutta. Ehkä vain yksi, tai sitten kaksi erilaista, isojen ikkunoiden eteen, jolloin voin löhötä lattialla, katsoa lumisia kynttiläkuusia ja takkatulen loimua. Törmäsin googlen ihmeellisessä maailmassa Casaliksen ihanaan Slumber tyynyyn. Tuo olisi täydellinen, jos vain hinta olisi hieman halvempi. Iso slumber on vajaat 1.000 euroa lähimmältä jälleenmyyjältä Tukholmasta.

olohuone, lattiatyynytOlohuone, säkkituoliolohuone, slumber tyynyt

Listattomat ikkunat – ehkä?

Ehkäpä se onnistui sittenkin – listattomat ikkunat siis. Joululomilla aloimme Jukan kanssa työstämään listattomia ikkunoita. Tai siis niin listattomia kuin niistä puutalossa voi omin pikku kätösin saada. Smyygilistat on pakko laittaa kipsilevyn reunaan, mutta tarkoitus olisi jättää kipsilevyn ja smyygin rajapinnasta listat pois. Tällöin ikkunan reuna seuraa seinän reunaa eikä mikään nouse toista korkeammalle. Koska smyygin rajapintaa ei voi vain pakkeloida umpeen halkeilun vuoksi, ajattelimme testata akryylia.  Pakkeloimme ikkunan reunat niiltä osin, missä smyygilista ja kipsilevy olivat huomattavasti eri tasolla. Pienemmät erotukset ajattelimme paikata vain akryylillä.

Tästä se alkoi. Smyygien sijoittelua ja sahaamista

Kannustalon Lato, listattomat ikkunat

Smyygilistat ikkunoihin, Kannustalon Lato

Smyyygilistat, Kannustalon Lato

Jukan mitatessa ja sahatessa, minä pääsin hiomaan ja maalaamaan valmiit smyygilistat

Smyygilistojen maalausta

Pienen puurtamisen jälkeen kaikki smyygit oli nakuteltu ikkunan pieliin. Heti tuli paljon siistimpi yleisilme!

Smyygilistat paikallaan

Sitten vain pakkelia isoimpiin tasoeroihin ja koloihin ja pohjamaali päälle. Pohjamaalin jälkeen Jukka taiteili akryylin saumakohtaan, joka toivottavasti ehkäisee halkeilua. Lopputuloksessa smyygin ja seinän rajapinnan voi kyllä nähdä läheltä katsottuna, eli ihan oikeista listattomista ikkunoita ei kai voi puhua, mutta yleisilmeeltään ikkunat ovat selkeälinjaiset. Ja mikä parasta, tuo tuli suhteellisen vähillä työtunneilla, ihan omin pikku kätösin. Mitä mieltä olette? Toimiiko?

Listattomat ikkunat

listattomat ikkunat

Listattomat ikkunat

Listattomat ikkunat

Tuossa viimeisessä kuvassa ikkunan alakulmassa näkyy hieman smyydin rajapintaa. Kokeilen vielä napata hyvän lähikuvan, josta saa käsityksen miltä ikkunat näyttävät lähituntumassa.

 

 

 

 

 

 

Kannustalo talvitestattu

Saimme lattialämmityksen päälle joulukuun alussa. Onneksi, sillä joulun jälkeen lämpötilat ovat heitelleet kaikkea muutaman miinusasteen ja yli kolmenkympin pakkasasteen välillä. Nyt pakkanen on paukkunut ulkona kohta viikon verran ja Kannustalon seinät sekä ikkunat näyttävät pitävän pakkasen ulkona tehokkaasti. Lattian kuivuttua, ikkunoihinkaan ei enää keräänny kosteutta. Ainostaan ulko-ovista vetää hieman, mutta tuo pitäisi korjautua ovien säädöillä, sanoo Jukka. Mietimme pakettia tilatessa uskallammeko ottaa kiinteät ikkunat. Monet sanoivat, etteivät kiinteät ikkunat ole aivan yhtä tiiviit kuin avattavat (fiksummat kertokoot tuon logiikan) ja että kiinteissä ikkunoissa voi olla suurempi riski ikkunan huuruuntumiseen. Lattialämmityksen sijoittelu voi kuulemma vaikuttaa asiaan positiivisesti. Ehkäpä meillä on näin ollut. En kiinnittänyt niin paljoa huomiota siihen, miten läheltä ikkunaa uloimmat lattialämmitysputket kulkevat.

Kannustalon Lato

kannustalon lato

Sneak Peak: takka

Takan valintaa mietimme pitkään. Lopulta päädyimme Linnatulen Johannes takkaan. Vaakakupissa painoivat ennen kaikkea kulmamallinen luukku, joka näkyisi paremmin koko olohuoneeseen, sekä mattamustat luukun reunukset. Lisäksi kun jälleenmyyjä vakuutteli, että takka on helppo muurata omin voimin, teimme kaupat. Malliston mukainen rappaus jätettiin kuitenkin paketista pois, sillä olimme jo alusta lähtien mieltyneet Tikkurilan tuntokivimaaliin sekä takan, että takaseinän pinnoitteena. Pitkään mietin pitäisikö takan olla kuitenkin valkoista kiveä, jolloin musta luukku erottuisi vielä kauniimmin, mutta nyt kun näen tuon syvän harmaan elävän sävyn, joka sointuu hienosti ikkunoihin, niin olen ihan myyty. Rouheassa harmaassa kivipinnassa heijastuu Lapin luonnon karuus ja erämetsän ikiaikainen rauhallisuus. Tuosta tulee vielä kaunis – kunhan saamme luukut paikalleen ja tulen takkaan!

tikkurilan tuntokivipinnoite takkaan Tikkurilan tuntokivipinnoita takkaan

Linnatulen Johannes takka kivipinnoitteella

Linnatulen Johannes takka

Omantunnon tuskaa

Kuinka moni teistä tuntee huonoa omaatuntoa uuden talon rakentamisesta? Kaikki tuotteet, jotka taloon laitetaan, ovat pääsääntöisesti uusia ja lisäksi kaikki tulevat omissa erillisissä pakkauksissaan. Pahvia ja muovia tulee ovista ja ikkunoista. Ajatteleeko kukaan muu, miten järjetöntä tämä oikeastaan on? Kulutusta tulisi vähentää, mutta minusta tuntuu, että meidän perhe on käyttänyt seuraavan 50 vuoden varastot täyteen. Olisin halunnut tehdä talon ekologisista materiaaleista, mutta ne harvat markkinoilla olevat ekologiset talot edustivat sellaista hintalappua, johon meillä ei vain ole varaa. Onneksi Kannustalon tukevat rakenteet, maalämpöpumppu ja hyvä IV-kone pienentävät lämmityskuluja nykyisestä huomattavasti, eli jossain se hiilijalanjälki ainakin pienenee. Olisi kuitenkin kiva tietää, paljonko pitäisi lämmityksessä säästää, että saisi kirittyä umpeen uusien materiaalien tuotossa kuluneen energian. Veikkaan että aika paljon.

Muutamia tuotteita olen myös onnistunut haalimaan tori.fistä, kuten parit hanat, mutta ei läheskään tarpeeksi. Suuri syy on meidän syrjäinen sijainti. Useimmat tuotteet ovat myynnissä Uudellamaalla, eli noin 1000 kilometrin päässä. Logistiikka on hieman haastavaa, varsinkin kun yksityiset henkilöt, varsin ymmärrettävästi, eivät ole innokkaita laittamaan tuotteita postilla / matkahuollon kautta.

Mutta toivosta ei saa luopua. Jos talo rakenteineen onkin uuden karhea, niin ehkäpä sisustuksessa voimme petrata. Olen kateellisena seurannut Asuntomessujen Talo Luckia, joka ainakin sisustusmateriaaleissa on onnistunut ihailtavan hyvin käyttämään second hand tavaroita. Ehkäpä meilläkin. Muutamat keskeiset huonekalut (sohva, nojatuoli ja baarituolit) ostamme uutena, mutta loput tavaroista saamme toivottavasti tehtyä itse tai hankittua kirpputoreilta. Toivossa on hyvä elää! ja ainakin minun huono omatunto saa tuosta ajatuksesta hieman lohtua.

Raksaviikko numero 22

22 viikkoa on kulunut siitä kun muutimme Suomeen ja maatyöt aloitettiin tontilla. 22 pitkää ja työntäyteistä viikkoa. Vain joululoman olemme olleet poissa raksalta, muuten Jukka on ollut töissä joka päivä kera yhden kirvesmiehen. Vihdoinkin voin alkaa näkemään lopputuloksen häämöttävän tulevaisuudessa. Laatoitukset alkavat olla loppusuoralla, kalustetoimitus on sovittu helmikuun alkuun, lattiamateriaalit päätetty, katto maalattu ja seinät enää pintamaalia vailla. Sitten vain sisäovet paikalleen, kalusteasennukset kohdilleen ja saunan paneloinnit seinään. Ja koti olisi muuttovalmis. Menisikö oikeasti noin helposti? Hieman epäilen..

raksaviikko 22

raksaviikko 22

 

lähiretkellä

Välillä on hyvä jättää päivätyön projektit muhimaan ja lähteä pyörähtämään raksalla valoisaan aikaan. Kun reitiksi valitsee lähimetsän kelkkareitin tavallisen ajotien sijasta, saa happihyppelystä tehtyä pienene lähiretken.  Kelkkareitti kulkee kauniin vanhan metsän läpi ja aivan meidän tontin vierestä. Onneksi reitti on vähän liikennöity, joten haittaa siitä ei pahemmin ole. Ja toisaalta siinä kulkee juuri sen verran moottorikelkkoja, että reitti pysyy koko talven avoinna ja voin rauhassa kulkea lenkkareillakin.

Meidän takapihan pienen pieni purouoma.

takapihalla, kannustalon Lato

Purouoman yläjuoksulla on pieni jänkä – ehkä täältä voisi saada aamujugurttiin hillat.Kannustalon Lato

Ja se lähimaaston kelkkareitti (kulkee tuossa keskellä)

Takapihalla, kannustalon lato

Oma talo pilkistää puiden lomassta.

DSC_0936