Takaisin kotona!

Pahoitteluni pitkästä blogihiljaisuudesta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan johtunut niinkään kiireestä kuin useamman tuhannen kilometrin välimatkasta. Kun talo oli maaliskuun lopussa tukevasti pystyssä ja vähäiset huonekalut paikallaan, siirryimme uusien (tai vanhojen) seikkailujen pariin. Pakkasimme karvalakit ja toppatakit ja suuntasimme takaisin Huippuvuorille muutamaksi kuukaudeksi. Viime kerrasta poiketen meillä oli kuitenkin myös paluuliput olemassa – kesäksi kun pitäisi saada vielä terassit tehtyä ja talo maalattua.

Pitää sanoa, että vaikka reissu oli molemmille varsin työntäyteinen, oli ihanaa saada hieman lepoa rakentamiselta. Huippuvuorten lainatalossa, jossa ei ollut sähköä tai juoksevaa vettä, oli helppo rentoutua. Googlet ja pinterestit, blogista puhumattakaan olivat vain kaukaisia ajatuksia.

Mutta heti kotiin palattuamme, Jukka alkoi taas ahkeroimaan. Kohta meillä on valmis takapihan terassi.

Kannustalon lato, takaterassi Kannustalon Lato, takaterassi valmistuu

 

Mainokset

raksavaloa

Kaikki tuntuu sujuvan paljon paremmin, kun aurinko vihdoin pilkistää kuusten välistä. Pitkän pimeän kauden jälkeen (joka ei kolmen Huippuvuorten vuoden jälkeen ole oikeasti pimeää lainkaan) oli viime viikolla monta aurinkoista päivää. Epävalmiit ovenpielet ja tyhjänä ammottava keittiö näyttävät niin paljon paremmalta hennossa talviauringossa. Tuli pitkästä aikaa sellainen tunne, että tästä tulee vielä valmita. Ihan kohta.

kannustalon latokannustalon lato

Omantunnon tuskaa

Kuinka moni teistä tuntee huonoa omaatuntoa uuden talon rakentamisesta? Kaikki tuotteet, jotka taloon laitetaan, ovat pääsääntöisesti uusia ja lisäksi kaikki tulevat omissa erillisissä pakkauksissaan. Pahvia ja muovia tulee ovista ja ikkunoista. Ajatteleeko kukaan muu, miten järjetöntä tämä oikeastaan on? Kulutusta tulisi vähentää, mutta minusta tuntuu, että meidän perhe on käyttänyt seuraavan 50 vuoden varastot täyteen. Olisin halunnut tehdä talon ekologisista materiaaleista, mutta ne harvat markkinoilla olevat ekologiset talot edustivat sellaista hintalappua, johon meillä ei vain ole varaa. Onneksi Kannustalon tukevat rakenteet, maalämpöpumppu ja hyvä IV-kone pienentävät lämmityskuluja nykyisestä huomattavasti, eli jossain se hiilijalanjälki ainakin pienenee. Olisi kuitenkin kiva tietää, paljonko pitäisi lämmityksessä säästää, että saisi kirittyä umpeen uusien materiaalien tuotossa kuluneen energian. Veikkaan että aika paljon.

Muutamia tuotteita olen myös onnistunut haalimaan tori.fistä, kuten parit hanat, mutta ei läheskään tarpeeksi. Suuri syy on meidän syrjäinen sijainti. Useimmat tuotteet ovat myynnissä Uudellamaalla, eli noin 1000 kilometrin päässä. Logistiikka on hieman haastavaa, varsinkin kun yksityiset henkilöt, varsin ymmärrettävästi, eivät ole innokkaita laittamaan tuotteita postilla / matkahuollon kautta.

Mutta toivosta ei saa luopua. Jos talo rakenteineen onkin uuden karhea, niin ehkäpä sisustuksessa voimme petrata. Olen kateellisena seurannut Asuntomessujen Talo Luckia, joka ainakin sisustusmateriaaleissa on onnistunut ihailtavan hyvin käyttämään second hand tavaroita. Ehkäpä meilläkin. Muutamat keskeiset huonekalut (sohva, nojatuoli ja baarituolit) ostamme uutena, mutta loput tavaroista saamme toivottavasti tehtyä itse tai hankittua kirpputoreilta. Toivossa on hyvä elää! ja ainakin minun huono omatunto saa tuosta ajatuksesta hieman lohtua.

lähiretkellä

Välillä on hyvä jättää päivätyön projektit muhimaan ja lähteä pyörähtämään raksalla valoisaan aikaan. Kun reitiksi valitsee lähimetsän kelkkareitin tavallisen ajotien sijasta, saa happihyppelystä tehtyä pienene lähiretken.  Kelkkareitti kulkee kauniin vanhan metsän läpi ja aivan meidän tontin vierestä. Onneksi reitti on vähän liikennöity, joten haittaa siitä ei pahemmin ole. Ja toisaalta siinä kulkee juuri sen verran moottorikelkkoja, että reitti pysyy koko talven avoinna ja voin rauhassa kulkea lenkkareillakin.

Meidän takapihan pienen pieni purouoma.

takapihalla, kannustalon Lato

Purouoman yläjuoksulla on pieni jänkä – ehkä täältä voisi saada aamujugurttiin hillat.Kannustalon Lato

Ja se lähimaaston kelkkareitti (kulkee tuossa keskellä)

Takapihalla, kannustalon lato

Oma talo pilkistää puiden lomassta.

DSC_0936

 

takapihan tunnelmaa

Raksailun ohessa olen kerennyt hieman samoilemaan takapihan metsissä ja nauttimaan ympäröivästä hiljaisuudesta. Metsä, hiljaisuus ja oman takapihan rauha, olivat niitä asioita joita Huippuvuorilla kaipasin kaikista eniten. Taukoillessa takapihalla, ehdin jo suunnitella täydellisen paikan pihakeinulle. Siinä on hyvä istua porontaljan päällä, vilttiin kääriytyneenä ja kuumaa kaakaota nauttien. Can’t wait!

takapihalla tapahtuu

Kannustalon Lato, takapihan lumikinokset

Walk-in closet

Tämän illan olen suunnitellut meidän tulevaa walk-in vaatehuonetta. Ah, mitä ihanuutta, ensimmäinen laatuaan minun elämässä. Neliöitä tuohon huoneeseen ei saatu niin paljoa kuin mitä olin toivonut, mutta parempi tämä kuin ei mitään.

Etsiessäni inspiraatiota pinterestistä, tajusin että minulla on aivan liian vähän korkokenkiä. Oikeastaan käytän aivan liian vähän korkokenkiä, tai mitään muitakaan kenkiä kuin Sorelin saappaita tai juoksulenkkareita. Myös korut, vihkisormusta lukuun ottamatta, pölyyntyvät laatikon pohjalla. Koko idea walk-in closetissa on, että voi näyttää laajan valikoiman korkokenkiä ja koruja yhdellä kertaa, järjestää kengät sateen kaaren väreihin ja ripustaa korut joulukuusen muotoon. Eipä minun varastoilla.

Ehkäpä uusi vaatehuone innostaa ostamaan muutaman parin kenkiä lisää ja puhaltamaan pölyt korujen päältä. Ei se olisi pahitteeksi joskus pukeutua nätisti, ainaisten ulkoiluvaatteiden sijasta.

. Kannustalon lato, vaatehuone-02 Kannustalon lato, vaatehuone-01