Takaisin kotona!

Pahoitteluni pitkästä blogihiljaisuudesta. Tällä kertaa se ei kuitenkaan johtunut niinkään kiireestä kuin useamman tuhannen kilometrin välimatkasta. Kun talo oli maaliskuun lopussa tukevasti pystyssä ja vähäiset huonekalut paikallaan, siirryimme uusien (tai vanhojen) seikkailujen pariin. Pakkasimme karvalakit ja toppatakit ja suuntasimme takaisin Huippuvuorille muutamaksi kuukaudeksi. Viime kerrasta poiketen meillä oli kuitenkin myös paluuliput olemassa – kesäksi kun pitäisi saada vielä terassit tehtyä ja talo maalattua.

Pitää sanoa, että vaikka reissu oli molemmille varsin työntäyteinen, oli ihanaa saada hieman lepoa rakentamiselta. Huippuvuorten lainatalossa, jossa ei ollut sähköä tai juoksevaa vettä, oli helppo rentoutua. Googlet ja pinterestit, blogista puhumattakaan olivat vain kaukaisia ajatuksia.

Mutta heti kotiin palattuamme, Jukka alkoi taas ahkeroimaan. Kohta meillä on valmis takapihan terassi.

Kannustalon lato, takaterassi Kannustalon Lato, takaterassi valmistuu

 

Mainokset

Sneak Peek – Olohuone

Suuret pahoitteluni blogihiljaisuudesta – ja vielä kaikkein mielenkiintoisimpaan hetkeen. Työprojekti yhdistettynä vauhdilla lähenevään muuttoon imi viimeisetkin vapaa-ajan rippeet. Blogi joutui väistymään.

Mutta nyt on siis Se viikonloppu käsillä. Muuttotarkastus meni läpi perjantaina. Enää muutama yksinkertainen asia, kuten sängyn kokoaminen ja lattioiden pesu, sitten koti olisi valmis –tai niin uskottelen edelleen itselleni. Todellisuudessa koti on varmaan lopullisesti valmis joskus 10 vuoden päästä, jos silloinkaan. Mutta sunnuntaina toivottavasti nukumme ensimmäistä kertaa uudessa kodissa.

Tässä pieni kurkistus muuttovalmiiseen (ei siis valmiiseen) olohuoneeseen. Oli ihanaa kaivaa Valantin sohva vihdoin muoveista, asetella ikkunoiden eteen ja juoda ensimmäiset kahvit metsää ihastellen. Kameran kaivamisen esille inspiroi aikuisiän adoption-kummitätini Eva, joka niin innokkaasti halusi päästä mukaan muuttopuuhiin. Kiitokset Eva inspiraatiosta!

Ps. Tässä muuten yksi kuva betonilattiasta ”oikeassa” ympäristössään – kun en kokeillut korostaa betonilattian muotoja ja värejä. Kauempaa katsottuna siis aika yksivärinen, mutta läheltä katsottuna todella vivahteikas.

Olohuoneen betonilattia ja Valantin sohva

 

onnea ja epäonnea – betonilattian kanssa

Viikonloppuna saimme betonilattian pinnoitettua Weberin Casa pinnoitteella. Alempana on kuvia betonilattiasta valmiina. Teksti on aika pitkä, joten malttamattomimmat voivat hypätä suoraan kuviin. Kokeilen selvittää koko prosessin ja antaa muutaman harmaita hiuksia säästävän vinkin. Etenkin kannattaa ottaa opiksi meidän virheistä, jos on itse casa pinnoitetta tekemässä.

Aikataulu meni aika tiukalle, sillä keskiviikkona (eli siis tänään) tulee kalustetoimitus, jolloin lattian olisi oltava valmis. piste. Sähkömies oli kutsuttava pikavisiitille, jotta saisimme upotettavat ledit kattoon. Koska betonipinnoite tulee lähes koko taloon, ei loisteputket johtoineen voineet risteillä pitkin olohuoneen lattiaa. Saimme valot kattoon ja Jukka pääsi tasoittamaan lattiaa. Joka oli muuten syytä tehdä aika huolella.

Meillä betonipinnoite tehtiin todella isolle alalle. Melkein 112 neliötä. Eli siis kaikki muut tilat paitsi kodinhoitohuone, kylpyhuone ja sauna. Koska muutaman millin heitto yläkanttiin, olisi aiheuttanut materiaalin loppumisen ennen aikojaan, piti meidän tehdä hyvä sotasuunnitelma.

Vinkki numero 1: Jotta pysyt kärryillä pinnoitteen menekistä ja pääset lähelle haluttua paksutta piirrä lattiaan neliöitä, niin että yksi neliö vastaa aina yhtä pinnoitesäkkiä. Meillä tuo oli 2 neliön alue. Eli siis piirustimme edellisenä iltana koko lattian täyteen erimuotoisia neliöitä. Sekoitimme aina yhden säkin kerrallaan kirvesmiehen sähkösekoittimella. Joka sitten kaadettiin omaan neliöönsä.

Vinkki numero 2: Weberin ilmoittama sekoitusaika oli ainakin meille alimitoitettu. Itse sekoitimme 5-6 minuuttia per säkki ja siltikin lattiaan päätyi muutamia sekoittamattomia kohtia. Onneksi suurimman osan sai napattua vielä liippaus vaiheessa pois käsin.

Meillä oli yksi henkilö varastossa sekoittamassa betonia ämpäriin, toinen kantoi valmiin massan talon puolelle ja kolmas, Jukka, kaatoi betonin ja liippasi sen. Ämpäreitä oli tietenkin kaksi, jolloin sekoittaja teki hommaa liukuhihnalta jatkuvasti sekoittaen.

Isosta alasta johtuen, Weberin edustaja kehotti meitä tekemään makuuhuoneet erikseen. Jolloin yhtenäistä pinta-alaa saisi hieman pilkottua. Samalla Jukka pääsi testaamaan taitojaan ensin pienempiin huoneisiin. Koska makuuhuoneet tehtiin ensin, laitoimme ovien kohdalle laudat, jotka pitivät betonipinnoitteen rajapinnan oikeassa kohdassa. Tämä olikin yksi suurimmista huolenaiheistani, sillä listat tässäkin kohtaa ovat kieltolistalla.

Vinkki numero 3: rajapinnan lautojen poistaminen kannattaa tehdä aika aikaisessa vaiheessa. Meillä betonipinnoite lohkeili useasta kohdasta lautoja irrotettaessa, todennäköisesti koska oli kuivunut liian tiukasti lautaan kiinni. Lisäksi lauta kannattaa tehdä 5mm paksuksi, jolloin näet helposti, jos oven suusta ei ole tulossa paksuudeltaan tasaista. Jos reuna on tasainen ja sileä, on toisen puolen pinnoitteen liippaaminen helppoa ja jäljestä tulee siisti. Meillä rajapinnasta tuli hieman epätasainen.

Itse pinnoitteen levittäminen oli helppoa. Jukka kuvasi massaa viskoosimaiseksi, minusta se oli enemmänkin elastista. Mutta siis helposti levittyvää ja asettui aika automaattisesti tasaiseksi pinnaksi. Itse liippausvaihe oli kaikista mielenkiintoisin. Makuuhuoneissa Jukka testasi Weberin antamaa virallista ohjetta, eli veti pitkiä vetoja. Tuolla tavalla pigmentti tuntui kerääntyvän pitkiksi, symmetrisiksi vedoiksi lattian poikki. Halusimme lattiasta elävän, joten pigmentti erot eivät meitä sinällään haittaa. Mutta pigmenttierojen voimakkuus yllätti. Olisimme kuvien perusteella odottaneet hieman haileampaa lopputulosta.

Siirryttäessä olohuoneen isoon lattiaan, päätimmekin testata toisenlaista liippaus menetelmää. Paljon pienempiä ja hentoja vetoja vain pinnassa ja hieman sekaisin sinne tänne, jolloin välttyisimme symmetrisiltä vedoilta ja lattiasta tulisi epäsymmetrisen elävä. Tuo tyyli sopi meille paljon paremmin. Tykkäänkin olohuoneen lattiasta enemmän.

Vinkki numero 5: Ison alueen pinnoittaminen. Meillä olohuone ei ollut symmetrinen neliö, vaan eteisestä tuli ylimääräinen käytävä olohuoneen keskelle. Weberin edustaja kehotti toteuttamaan pinnoitteen kahdella liippaajalla, jotka lähtisivät eri osista olohuonetta liikkeelle ja ”törmäisivät” eteisen kohdalla. Betonipinnoitteessa on kuitenkin noin 20minuutin aukioloaika (eli aika jona betonia voi vielä liipata). Päätimmekin tehdä homman vain yhdellä liippaajalla, jolloin jälki on yhden näköistä – kaikilla kun on oma tyylinsä. Aloitimme olohuoneen perältä. Noin neljä kaistaa ennen eteistä, Jukka aloitti työstämään eteisen komeroa. Joka toinen ämpäri meni eteiseen, joka toinen olohuoneeseen. Näin molemmat rajapinnat pysyivät auki ja hiljalleen lähenivät toisiaan.

Vinkki numero 6: Kun rajaa lattiaan 2 neliön alueet, kannattaa alueista tehdä mahdollisimman ohuita. Olohuone oli täydellinen siinä mielessä että 2 neliön aloista tuli 43cm levyisiä kaistaleita. Tällöin koko ala on helppo liipata kerralla. Jos ala on enemmänkin neliö kuin kapea suorakaide, niin silloin ei ylety liippaamaan alueen takaosaa, jos kaataa koko ämpärin kerralla.

Vinkki numero 7: Kaada mielellään koko ämpäri kerralla. Pigmentti tuntuu laskeutuvan aika äkkiä ämpärin pohjalle, jolloin yhden säkin kaataminen kahdella kerralla voimistaa pigmenttieroja lattiassa (tämä ei ole tieteellisesti todistettu, enemmänkin mutu-tuntumaa). Tästä syystä Jukan päästessä eteisen kapealle kohdalle kaatoi hän aina puoli ämpäriä eteiseen ja puolikkaan olohuoneeseen ja liippasi molemmat peräjälkeen.

Kun lattia oli kokonaan tehty, lukitsimme ovet ja lähdimme lauantain viettoon. Olohuoneen 66 neliön tekemiseen meni yhteensä 3 tuntia. Makuuhuoneet oli tehty jo aikaisemmin. Sunnuntaina palasimme tontille katsomaan lopputulosta. Hyvältä näytti, kunnes huomasin ikkunan pielet.

Betonilattian kuivumisen myötä kosteutta oli kertynyt ikkunoihin. Tuo oli ihan odotettavissa, mutta emme olleet varautuneet tiivistyvän kosteuden määrään. Vettä oli valunut oikein reilusti ikkunoiden alaosasta seinää pitkin lattialle. MDF:stä tehdyt smyygilistat olivat turvonneet todella pahasti, samoin seiniin oli värjäytynyt keltaisia valumavesiä ja lisäksi vielä lattiaan tullut kosteudesta selkeitä rajoja. Huoh.

Siispä vinkki numero 8: Laittakaa ikkunoiden alalaitaan pyyhkeitä (vaikka teipillä). Meillä oli ilman vaihto hoidettu tuloilmaputken ja takan kautta, mutta tuo ei selkeästi auttanut. Harmittaa kovasti. Nyt pitää laittaa ikkunalistoja uusiksi, paklata rajapintoja ja maalata seinä uudestaan. Eniten kuitenkin harmitti lattiassa selkeästi näkyvä ”vesivahinko” kuvio.

Hätä ei ole tämän näköinen kun on ihana osaava aviomies, jonka hermot ovat ihan järjettömän pitkät (siis oikeasti järjettömän pitkät). Koska ovien kynnyksiä piti epätasaisuuksien vuoksi hioa hieman, päätti Jukka testata samaa myös vesivahinko kohtiin ja kas kummaa se toimi.

Vinkki 9: Betonipinnoitteen pintaa hiomalla saa häivytettyä suurimpia pigmentti eroja. Lopulta Jukka päätyi hiomaan koko lattian.

Vielä viimeiset pinnoitteet päälle ja lattia on valmis. Kaikesta huolimatta tykkään lattiasta kovasti. Ja väristä myös. Joka oli myös yksi huolen aiheeni.

Tässä kuvakooste lattiasta ja sattuneista vaurioista. Toimiiko virheistä huolimatta?

takka ja betonilattia

Työhuoneen betonilattia

Betonilattia makuuhuoneessa

Tässä näkyy kynnystä paremmin. Reunassa kohta, jossa betoni oli lohjennut lautaa irroitettaessa.

kynnys betonilattiassa

Kostunut ja turvonnut MDF-levy. Uusiksi menee

betonilattian vauriot

Osittain maali lohkeili kokonaan pois kun teippejä irroitettiin.

Betonilattian vaurioita

Ketuttaa kyllä hieman (Lumen rakenne ikkunan takana sen sijaan ilahduttaa!)

Betonilattian vaurioita

Keittiön betonilattiaa ja pienempi muotoista kuviota.

keittiön betonilattia

Makuuhuoneen betonilattia. Isommalla pinnalla ja kauempaa katsottuna kuviointi ei erotu paljoakaan.

makuuhuoneen betonilattia

Toimiiko? Värit hieman vaihtelevat riippen eri valaistuksista. Yleiskuva olohuoneesta tulee myöhemmin, kunhan keittiön kaapit ovat löytäneet paikkansa.

Mutkia matkassa

Kirjoittaessani viimeksi tekemättömien töiden listaa tänne blogiin, ajattelin että tämä on aivan liian helppoa. Noinko vähän meillä on vielä tekemättä. Tämähän on vähän niin kuin valmista kauraa. Mutta siis ei. Taisin nuolaista ennen kuin tipahti. Teimme viikonloppuna betonilattian pinnoituksen, mutta homma ei mennyt ihan niin kuin strömssössä. Tuli muutama korjaustyö takaisin todo-listalle. Hieman ketutti. Kunhan saan napattua huomenna pari kuvaa, niin kerron koko tarinan.

raksaviikko 25

Saunan paneelit ovat paikallaan, samoin kylpyhuoneen kattopaneelit, saunan ovi saranoillaan, kylpyhuoneen viimeisetkin kaakelit kohdillaan ja kodinhoitohuone sekä eteisen vessa laatoitettu. Tällä viikolla saimme suurimman osan led paneeleista asennettua kattoon ja kytkimet seinään. Arvatkaa vain ärsyttikö, kun selvisi, että olin tilannut väärän määrän erimuotoisia valaisimia. Huoh. Ei auta muu kuin tilata lisää. Jukka on saanut makuuhuoneiden ja olohuoneen lattiat tasoitettua ja kohta pääsemme betonipinnoitteet kimppuun. Tuo olisi viimeinen hieman haastavampi työvaihe, jonka lopputuloksesta ei ole varmuutta. Ensi viikolla tuleekin Puustellin kalustetoimitus. Sen jälkeen työlistalla on enää kalusteiden, sisäovien ja lauteiden asennus. Ehkä me sittenkin päästään muuttamaan Helmikuun aikana!

Puronmutka, kannustalon Lato

puronmutka, kannutalon lato

 

Listattomat ikkunat – ehkä?

Ehkäpä se onnistui sittenkin – listattomat ikkunat siis. Joululomilla aloimme Jukan kanssa työstämään listattomia ikkunoita. Tai siis niin listattomia kuin niistä puutalossa voi omin pikku kätösin saada. Smyygilistat on pakko laittaa kipsilevyn reunaan, mutta tarkoitus olisi jättää kipsilevyn ja smyygin rajapinnasta listat pois. Tällöin ikkunan reuna seuraa seinän reunaa eikä mikään nouse toista korkeammalle. Koska smyygin rajapintaa ei voi vain pakkeloida umpeen halkeilun vuoksi, ajattelimme testata akryylia.  Pakkeloimme ikkunan reunat niiltä osin, missä smyygilista ja kipsilevy olivat huomattavasti eri tasolla. Pienemmät erotukset ajattelimme paikata vain akryylillä.

Tästä se alkoi. Smyygien sijoittelua ja sahaamista

Kannustalon Lato, listattomat ikkunat

Smyygilistat ikkunoihin, Kannustalon Lato

Smyyygilistat, Kannustalon Lato

Jukan mitatessa ja sahatessa, minä pääsin hiomaan ja maalaamaan valmiit smyygilistat

Smyygilistojen maalausta

Pienen puurtamisen jälkeen kaikki smyygit oli nakuteltu ikkunan pieliin. Heti tuli paljon siistimpi yleisilme!

Smyygilistat paikallaan

Sitten vain pakkelia isoimpiin tasoeroihin ja koloihin ja pohjamaali päälle. Pohjamaalin jälkeen Jukka taiteili akryylin saumakohtaan, joka toivottavasti ehkäisee halkeilua. Lopputuloksessa smyygin ja seinän rajapinnan voi kyllä nähdä läheltä katsottuna, eli ihan oikeista listattomista ikkunoita ei kai voi puhua, mutta yleisilmeeltään ikkunat ovat selkeälinjaiset. Ja mikä parasta, tuo tuli suhteellisen vähillä työtunneilla, ihan omin pikku kätösin. Mitä mieltä olette? Toimiiko?

Listattomat ikkunat

listattomat ikkunat

Listattomat ikkunat

Listattomat ikkunat

Tuossa viimeisessä kuvassa ikkunan alakulmassa näkyy hieman smyydin rajapintaa. Kokeilen vielä napata hyvän lähikuvan, josta saa käsityksen miltä ikkunat näyttävät lähituntumassa.

 

 

 

 

 

 

Kannustalo talvitestattu

Saimme lattialämmityksen päälle joulukuun alussa. Onneksi, sillä joulun jälkeen lämpötilat ovat heitelleet kaikkea muutaman miinusasteen ja yli kolmenkympin pakkasasteen välillä. Nyt pakkanen on paukkunut ulkona kohta viikon verran ja Kannustalon seinät sekä ikkunat näyttävät pitävän pakkasen ulkona tehokkaasti. Lattian kuivuttua, ikkunoihinkaan ei enää keräänny kosteutta. Ainostaan ulko-ovista vetää hieman, mutta tuo pitäisi korjautua ovien säädöillä, sanoo Jukka. Mietimme pakettia tilatessa uskallammeko ottaa kiinteät ikkunat. Monet sanoivat, etteivät kiinteät ikkunat ole aivan yhtä tiiviit kuin avattavat (fiksummat kertokoot tuon logiikan) ja että kiinteissä ikkunoissa voi olla suurempi riski ikkunan huuruuntumiseen. Lattialämmityksen sijoittelu voi kuulemma vaikuttaa asiaan positiivisesti. Ehkäpä meillä on näin ollut. En kiinnittänyt niin paljoa huomiota siihen, miten läheltä ikkunaa uloimmat lattialämmitysputket kulkevat.

Kannustalon Lato

kannustalon lato

Sneak Peak: takka

Takan valintaa mietimme pitkään. Lopulta päädyimme Linnatulen Johannes takkaan. Vaakakupissa painoivat ennen kaikkea kulmamallinen luukku, joka näkyisi paremmin koko olohuoneeseen, sekä mattamustat luukun reunukset. Lisäksi kun jälleenmyyjä vakuutteli, että takka on helppo muurata omin voimin, teimme kaupat. Malliston mukainen rappaus jätettiin kuitenkin paketista pois, sillä olimme jo alusta lähtien mieltyneet Tikkurilan tuntokivimaaliin sekä takan, että takaseinän pinnoitteena. Pitkään mietin pitäisikö takan olla kuitenkin valkoista kiveä, jolloin musta luukku erottuisi vielä kauniimmin, mutta nyt kun näen tuon syvän harmaan elävän sävyn, joka sointuu hienosti ikkunoihin, niin olen ihan myyty. Rouheassa harmaassa kivipinnassa heijastuu Lapin luonnon karuus ja erämetsän ikiaikainen rauhallisuus. Tuosta tulee vielä kaunis – kunhan saamme luukut paikalleen ja tulen takkaan!

tikkurilan tuntokivipinnoite takkaan Tikkurilan tuntokivipinnoita takkaan

Linnatulen Johannes takka kivipinnoitteella

Linnatulen Johannes takka

Omantunnon tuskaa

Kuinka moni teistä tuntee huonoa omaatuntoa uuden talon rakentamisesta? Kaikki tuotteet, jotka taloon laitetaan, ovat pääsääntöisesti uusia ja lisäksi kaikki tulevat omissa erillisissä pakkauksissaan. Pahvia ja muovia tulee ovista ja ikkunoista. Ajatteleeko kukaan muu, miten järjetöntä tämä oikeastaan on? Kulutusta tulisi vähentää, mutta minusta tuntuu, että meidän perhe on käyttänyt seuraavan 50 vuoden varastot täyteen. Olisin halunnut tehdä talon ekologisista materiaaleista, mutta ne harvat markkinoilla olevat ekologiset talot edustivat sellaista hintalappua, johon meillä ei vain ole varaa. Onneksi Kannustalon tukevat rakenteet, maalämpöpumppu ja hyvä IV-kone pienentävät lämmityskuluja nykyisestä huomattavasti, eli jossain se hiilijalanjälki ainakin pienenee. Olisi kuitenkin kiva tietää, paljonko pitäisi lämmityksessä säästää, että saisi kirittyä umpeen uusien materiaalien tuotossa kuluneen energian. Veikkaan että aika paljon.

Muutamia tuotteita olen myös onnistunut haalimaan tori.fistä, kuten parit hanat, mutta ei läheskään tarpeeksi. Suuri syy on meidän syrjäinen sijainti. Useimmat tuotteet ovat myynnissä Uudellamaalla, eli noin 1000 kilometrin päässä. Logistiikka on hieman haastavaa, varsinkin kun yksityiset henkilöt, varsin ymmärrettävästi, eivät ole innokkaita laittamaan tuotteita postilla / matkahuollon kautta.

Mutta toivosta ei saa luopua. Jos talo rakenteineen onkin uuden karhea, niin ehkäpä sisustuksessa voimme petrata. Olen kateellisena seurannut Asuntomessujen Talo Luckia, joka ainakin sisustusmateriaaleissa on onnistunut ihailtavan hyvin käyttämään second hand tavaroita. Ehkäpä meilläkin. Muutamat keskeiset huonekalut (sohva, nojatuoli ja baarituolit) ostamme uutena, mutta loput tavaroista saamme toivottavasti tehtyä itse tai hankittua kirpputoreilta. Toivossa on hyvä elää! ja ainakin minun huono omatunto saa tuosta ajatuksesta hieman lohtua.