Vihdoinkin jotain tapahtuu. Ihan konkreettista ja silmin havaittavaa. Heti Suomeen muuton jälkeen Jukka pisti hihat heilumaan ja sai anturan valettua sekä sokkelin muurattua. Aikataulut (ja todennäköisesti myös budjetti) kuitenkin paukkuivat yli. Syy ei ollut yksinomaan meidän, vaikka voisi kyllä sanoa että paremminkin olisi projektin aloitukseen voinut valmistautua – työkiireitä on helppo syyttää tästäkin. Todellinen syy taitaa kuitenkin olla muualla. Kun ostimme tontin, jossa sanotaan olevan kunnallistekniikka valmiina, niin odotin ilman muuta että tontin rajalla nököttävistä putkista voisi vetää vedet, viemärit ja sähköt tontille. Tai sitten ei. Vesi ja viemäri löytyivät. Ei kylläkään sieltä mistä pitäisi, vaan meidän ajoluiskan alta, eli sitäkin oli siirrettävä muutamilla metreillä. Sähkön kanssa olikin sitten toisin. Ei tontille – saati koko kortteliin – ollut vedetty sähköjä lainkaan. Soitimme sähköyhtiölle, joka totesi että voi hoitaa asian joskus kuukauden päästä. Hmm. Meillä kun tulisi talopaketti kahden viikon päästä. Lisä bonuksena tien toisen puolen sade- ja sulamisvedet oli ojan kaivuiden myötä ohjattu suoraan meidän tontille, juuri siihen ajoliuskan alle. Ja poisto ojaa tontin ohi ei tietenkään ollut tehty. Voi kuvitella miltä tontti näyttäisi ensi keväänä. Onneksi meidän ihana maaurakoitsija otti yhteyttä kuntaan ja korjasi asian. Viikon mittaiseksi venyneiden (todella helpoksi arvioitujen) maatöiden jälkeen Jukka ja Heikki-timpuri pääsivät vihdoin anturan ja sokkelin kimppuun, joka sitten rakentuikin melkein vasemmalla kädellä. Nyt vain talopakettia odottamaan!
Puronmutka 