Ehkäpä se onnistui sittenkin – listattomat ikkunat siis. Joululomilla aloimme Jukan kanssa työstämään listattomia ikkunoita. Tai siis niin listattomia kuin niistä puutalossa voi omin pikku kätösin saada. Smyygilistat on pakko laittaa kipsilevyn reunaan, mutta tarkoitus olisi jättää kipsilevyn ja smyygin rajapinnasta listat pois. Tällöin ikkunan reuna seuraa seinän reunaa eikä mikään nouse toista korkeammalle. Koska smyygin rajapintaa ei voi vain pakkeloida umpeen halkeilun vuoksi, ajattelimme testata akryylia. Pakkeloimme ikkunan reunat niiltä osin, missä smyygilista ja kipsilevy olivat huomattavasti eri tasolla. Pienemmät erotukset ajattelimme paikata vain akryylillä.
Tästä se alkoi. Smyygien sijoittelua ja sahaamista
Jukan mitatessa ja sahatessa, minä pääsin hiomaan ja maalaamaan valmiit smyygilistat
Pienen puurtamisen jälkeen kaikki smyygit oli nakuteltu ikkunan pieliin. Heti tuli paljon siistimpi yleisilme!
Sitten vain pakkelia isoimpiin tasoeroihin ja koloihin ja pohjamaali päälle. Pohjamaalin jälkeen Jukka taiteili akryylin saumakohtaan, joka toivottavasti ehkäisee halkeilua. Lopputuloksessa smyygin ja seinän rajapinnan voi kyllä nähdä läheltä katsottuna, eli ihan oikeista listattomista ikkunoita ei kai voi puhua, mutta yleisilmeeltään ikkunat ovat selkeälinjaiset. Ja mikä parasta, tuo tuli suhteellisen vähillä työtunneilla, ihan omin pikku kätösin. Mitä mieltä olette? Toimiiko?
Tuossa viimeisessä kuvassa ikkunan alakulmassa näkyy hieman smyydin rajapintaa. Kokeilen vielä napata hyvän lähikuvan, josta saa käsityksen miltä ikkunat näyttävät lähituntumassa.